NEWS-osiosta löydät tuoreimmat uutiset liittyen terveelliseen ja liikunnalliseen arkeen. Artikkeleistä löydät mielenkiintoista tietoa terveyteen, ravitsemukseen ja liikuntaan liittyen. Tuomme artikkeleissa esille liikunta-, kauneus- ja terveysalan uutuudet ja trendit.
Nautinnollisia lukuhetkiä!
Rasva. Jo pelkkä sana saa irvistämään. Rasvan osuus ruokavaliossa on jakanut mielipiteitä jo kauan aikaa ja on luultavasti aihealue, jolta yksikään iltapäivälehtiä koskaan vilkaissut ei ole voinut välttyä. Ristiriitaista tietoa rasvoista on runsaasti ja usein mielipiteeseen vaikuttaa, miltä katsantokannalta kommentoija lähestyy aihetta. Jos kysyt aiheesta vegaanilta, ketoruokavaliota noudattavalta tai kehonrakennusta harrastavalta, saat todennäköisesti kaikilta hyvin erilaisen vastauksen. Minkälainen paikka rasvoilla, objektiivisesti tarkasteltuna, on ruokavaliossa sitten?
Rasvat voidaan jakaa karkeasti tyydyttyneisiin rasvahappoihin, kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin sekä monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Transrasvat eivät varsinaisesti ole oma rasvahappojen luokka, vaan se on nimitys tyydyttymättömistä rasvahapoista, jotka on teollisesti kovetettu eli jatkokäsitelty. Transrasvojen haitoista alettiin ymmärtää enemmän 2000-luvulle tultaessa ja sittemmin niiden käyttöä on rajoitettu reippaasti, esimerkiksi erilaisilla lakipykälillä. Transrasvojen välttämisestä ruokavaliossa on paljon näyttöä ja hyvä ohjenuora on välttää ruoka-aineita, jotka sisältävät transrasvoja.
Tyydyttyneet rasvahapot ovat rasvoista ehkä eniten mielipiteitä jakavia niiden väitetyn veren kolesterolitason nostamisen vuoksi, joka taas vaikuttaa sydänterveyteen. Tyydyttyneitä rasvoja saa esimerkiksi kananmunan keltuaisesta, punaisesta lihasta, rasvaisista maitotuotteista ja voista. Ruokavalion kolesterolipitoisuuden suora vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen ja nimenomaan tämä asia on aiheuttanut jo pidempään debaattia. Muun muassa kananmunat ja niiden terveellisyys on ollut ehkä ladatuin aihe jo pitkän aikaa mutta nykyään niiden kohdalla ollaan huomattavasti myötämielisempiä mitä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Esimerkiksi kananmunan kohdalla juuri keltuainen sisältää käytännössä kaikki kananmunan tärkeimmät ravinteet. Tyydyttyneet rasvahapot ovat olennaisessa roolissa hormonitoiminnassa ja keho tarvitsee niitä muodostaessaan hormoneita, kuten testosteroni ja kasvuhormoni. Ihmisillä on myös yksilöllisiä eroja tyydyttyneiden rasvojen tarpeessa, kuten myös muiden ravintoaineiden kohdalla. Eli suorilta tyydyttyneiden rasvojen linjaaminen pahaksi on lyhytnäköistä eikä myöskään paikkansa pitävää tietoa.
Kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot ovat yleisesti tunnettu "hyvinä" rasvoina ja joiden saannin tärkeyttä korostetaan eniten. Näitä rasvoja saa rasvaisesta kalasta ja eri kasvilähteistä, erityisesti oliiviöljy, avokado ja tietyt pähkinät ovat erinomaisia tyydyttymättömien rasvahappojen lähteitä. Nämä rasvahapot ovat erityisen tärkeässä roolissa mm. sydämen, silmien, hormonijärjestelmän ja aivojen toiminnan kannalta. Omega-rasvahapot kuuluvat tyydyttymättömien rasvahappojen ryhmään. Niihin luetaan Omega-3 ja -6 rasvahapot, jotka on saatava ravinnosta ja elimistö ei voi tuottaa niitä itse. Omega-7 ja -9 kuuluvat myös tähän kategoriaan mutta niiden ero on se, että elimistö pystyy tuottamaan niitä itse ja niitä saa myös ravinnosta. Tarkalleen ottaen omega-3 ja -6 rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin ja omega-7 ja -9 kertatyydyttymättömiin. Omega-rasvahapoista kenties tunnetuimpia ovat EPA ja DHA, joita saa erityisesti rasvaisesta kalasta ja tarvittaessa kalaöljyvalmisteista. Kuten aiemmin mainittua, nämä ovat välttämättömiä rasvahappoja eli niitä on saatava ravinnosta. Jos haluat lukea tarkemmin omega-rasvahapoista, löydät artikkelin tästä.
Sen lisäksi, että jokaisen elimistö tarvitsee rasvoja, on otettava huomioon yksilölliset erot, kuten aktiivisuustaso, mahdolliset sairaudet jne. jotka vaikuttavat rasvojen tarpeeseen ja niiden suhteeseen ruokavaliossa, puhumattakaan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen suhteesta. Rasvat aiheena tulee varmasti jakamaan mielipiteitä myös jatkossakin mutta melko turvallista on kuitenkin todeta, että yksikään rasvatyyppi (poislukien transrasvat) ei ole vain ja ainoastaan "paha".
Immuniteetti eli vastustuskyky tarkoittaa luontaista kykyä vastustaa ja taistella taudinaiheuttajia, eli viruksia ja bakteereja vastaan. Vastustuskyvyn kulmakivet ovat ravinto, uni, liikunta ja stressitasot. Näillä osa-alueilla saadaan ehdottomasti suurin hyöty ja lisä immuniteetin vahvistamiseen. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa ja päivittäisissä rutiineissa, voi ravintolisistä saada vielä lisäapua immuniteetin tukemiseen.
C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka osallistuu useaan eri prosessiin elimistössä. C-vitamiini ei vesiliukoisuudesta johtuen varastoidu elimistöön vaan sitä on saatava ravinnosta toistuvasti. Vastaavasta syystä ylimääräinen c-vitamiini, jota keho ei tarvitse, poistuu virtsan mukana elimistöstä. C-vitamiini on antioksidantti, joka mm. suojaa soluja hapettumiselta ja tukee immuunijärjestelmää. C-vitamiini vähentää myös elimistössä esiintyvää tulehdusta, joka voi aiheutua esimerkiksi kovasta treenistä tai immuunireaktiona bakteereja vastaan taisteltaessa. Moni urheilija käyttääkin C-vitamiinia kovilla treenijaksoilla tukemaan immuniteettia ja palautumista. C-vitamiini toimii myös kofaktorina eli tukiravinteena eri mineraalien imeytymiseen, mm. rauta ja kupari. Hyvä kerta-annos C-vitamiinia on 250-500 mg, jota voi tehostetusti nauttia useamman kerran päivässä immuniteettisuojan tukemiseksi.
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ihminen saa pääsääntöisesti auringonvalosta, josta iho tuottaa elimistölle D-vitamiinia käyttöönsä. D-vitamiini on elintärkeä vitamiini, sillä se on yhteydessä moniin kemiallisiin prosesseihin elimistössä ja on yleisestikin elimistön toiminnan kannalta tärkeä. Riittävä D-vitamiinin saanti vaikuttaa myös immuniteettiimme. Erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja runsaasti sisätiloissa aikaa viettävät (työ, harrastukset jne.) joutuvat pitämään D-vitamiinin saannistaan huolta esimerkiksi ravintolisää käyttämällä.
Sinkki edistää immuniteetin normaalia toimintaa ja se on suosittu ensiapu flunssan ensioireiden ilmaantuessa. Sinkki on lisäksi tärkeä soluja suojaava antioksidantti ja sitä tarvitaan myös solujen jakautumiseen, DNA:n muodostumiseen, energia-aineenvaihduntaan sekä hiuksille, iholle ja kynsille.
Suoliston mikrobisto eli bakteerit ja niiden tasapaino (hyvät-pahat) on tärkeässä roolissa immuniteetin tukemisessa. Terve ja tasapainoinen suoliston mikrobisto vaikuttaa lukuisilla eri tavoilla terveyteen. On mm. havaittu, että bakteerikannan rikkaudella, eli kuinka montaa erilaista bakteerityyppiä suolistosta löytyy, on yhteys ihmisen immuunipuolustukselle erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Monelle on valitettavan tuttu ilmiö esimerkiksi sairastuminen ripuliin tai mahatautiin. Tämä on tyyppiesimerkki tilanteesta, jolloin pahat bakteerit ovat ottaneet hetkellisen ylivallan. Hyvää bakteerikantaa edesauttaa monipuolinen ruokavalio, erityisesti runsasta kasvipohjaista ravintoa sisältävä. Ulkona liikkuminen, erityisesti luonnossa, lisää hyville bakteereille altistumista myös. Laadukas uni puolestaan pitää huolta elimistön lisäksi myös suoliston hyvistä bakteereista. Ruoka-aineista parhaita hyvien bakteerien täsmäaseita ovat erityisesti hapatetut ruoat kuten hapankaali, jogurtit, piimä ja juustot. Mikäli tarvitset vielä lisäapua suoliston bakteerikannan tasapainottamisessa, voi erillisestä probioottilisästä olla merkittävää hyötyä täsmäkäytettynä.
Vähemmän tunnettuja mutta sitäkin mielenkiintoisempia ovat erilaiset adaptogeeniset sienet, ehkä merkittävimpänä Suomessakin laajalti kasvava lahottajasieni pakurikääpä. Pakurikäävällä ei ole tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia ihmisillä, jotta sen vaikutuksista voitaisiin olla yhtä mieltä, mutta eläinkokeista saadut tulokset antavat tälle luonnontuotteelle melko suuriakin lupauksia: mm. immuniteetin yleinen paraneminen, matala-asteisen tulehduksen väheneminen (joka on yhteydessä hyvin moneen sairauteen), rasva-aineenvaihdunnan tehostuminen sekä suoliston bakteerikannan korjaantuminen.
K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, josta ensimmäiseksi tiedettiin sen osallistuminen veren normaaliin hyytymiseen. Myöhemmin huomattiin, että K-vitamiini osallistuu myös luiden toimintaan. K-vitamiinit jaetaan kahteen ryhmään; K1 - ja K2-vitamiineihin. Erityisesti K2-vitamiini on tärkeä siksi, että se ohjaa kalsiumia verenkierrosta luustoon ja edistää siten luiden pysymistä normaalina. K2-vitamiini edistää myös solujen mitokondrioiden eli elimistön "pienoisvoimalaitoksien" toimintaa. Tämä vaikuttaa käytännössä energiantuotantoon.
K-vitamiini on ollut pienen hiljaiselon jälkeen suuren mielenkiinnon kohteena tutkijoiden keskuudessa. Parhaillaan tutkinnassa on K2-vitamiinin mm. valtimoiden kovettumista ja kalkkeutumista estävä vaikutus, sekä jopa syöpää ehkäisevä vaikutus. Myös urheilijoilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu K2-vitamiinin sydäntä vahvistava vaikutus. K2-vitamiini on joissain tutkimuksissa myös ehkäissyt insuliiniherkkyyden alenemista eli siitä voi olla potentiaalista apua diabetekseen sairastumisen riskiin. K-vitamiini yhteis- ja vuorovaikuttaa mm. C- ja D-vitamiinin kanssa eli se toimii synergisesti näiden vitamiinien kanssa.
K-vitamiinin parhaita lähteitä ovat fermentoidut eli maitohappokäyneet tuotteet (mm. natto ja hapankaali), sisäelimet kuten maksa ja munuaiset, rasvainen kala ja punainen liha sekä myös eri lehtivihreät, kuten pinaatti ja parsakaali. Tarvittaessa myös ravintolisää voi käyttää apuna riittävään K-vitamiinin saantiin.
Pakurikääpä on Suomen metsien eräs kovimmista
antioksidanttipommeista. Pakurikääpä on lahottajasieni joka kasvaa koivussa.
Pakurikääpää on käytetty satojen vuosien ajan erityisesti Venäjällä Siperiassa
hoitamaan erilaisia vaivoja aina flunssista nivelkipuihin. Suomessa pakuria on
myös käytetty pitkään, mutta erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana pakuri
on tullut suurelle yleisölle tutuksi erityisesti median antaman huomion myötä.
Pakurikäävällä
ei ole tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia ihmisillä, jotta sen vaikutuksista
voitaisiin olla yhtä mieltä, mutta eläinkokeista saadut tulokset antavat tälle
luonnontuotteelle melko suuriakin lupauksia: mm. immuniteetin yleinen
paraneminen, matala-asteisen tulehduksen väheneminen (joka on yhteydessä hyvin
moneen sairauteen), rasva-aineenvaihdunnan tehostuminen sekä suoliston
bakteerikannan korjaantuminen.
Pakurikäävän keräämiselle tarvitaan maanomistajan lupa, sillä vaikka sieni kuuluu muuten jokamiehenoikeuksien piiriin, on sitä käytännössä mahdotonta kerätä vahingoittamatta puuta.
Pakurikäävästä löytyy nykyisin myös todella
korkealuokkaisia, usein myös tuplauutettuja, valmisteita, joita on helppo
nauttia esimerkiksi kuumiin juomiin tai smoothieihin sekoitettuna.
Stressi on nykypäivänä lähes trendisana kuvaamaan esimerkiksi arjen, työn ja elämän yleisen ylläpitämisen aiheuttamaa huolta ja painetta. Sanaa viljellään paljon erilaisissa yhteyksissä ja saa joskus miettimään, mistä tämä nykypäivän muotitermi on yhtäkkiä putkahtanut esille. Olivat syyt mitkä hyvänsä, koettu stressi on luonnollisesti hyvin subjektiivinen asia, eli eri ihmiset kokevat eri määrän stressiä kuormittavana kuin toiset. Tämä ei tee toisista heikompia tai heikkohermoisempia. vaan on merkki siitä, että kyseinse yksilön sietokyky on ylittymässä. Vaikka stressi sanana meinaa tulla useilla jo "korvista ulos", viestii se selkeästi nykypäivän ihmisten tarvetta saada hengähdystauko ja lievennystä arkisen aherruksen tiimellykseen.
Stressi tarkoittaa sitä, kun keho on taistele tai pakene -tilassa. Tämä kyseinen tila on kautta aikain ollut ihmisen selviytymisen kannalta täysin välttämätön: stressireaktion tultua ulkoisesta ärsykkeestä johtuen - esimerkiksi petoeläin havaitsee ihmisen - lisämunuaiset erittävät kortisolia (stressihormoni numero yksi), joka puolestaan saa kehon kaikki toiminnot tähtäämään tilanteesta selviytymiseen: verenvirtaus raajoihin lisääntyy, nälän ja janontunne poistuu, keskittymiskyky nousee äärimmilleen ja mikäli henkilö oli väsynyt tai uupunut, kortisoli ikään kuin virittää hermoston äärimmilleen, jotta tilanteesta pystytään selviytymään. Tämän tiedon valossa on täysin ymmärrettävää, että ilman tätä hienoa mekanismia ihminen ei olisi luultavimmin selviytynyt tähän päivään saakka, ainakaan tässä muodossa; stressi itsessään ei ole vain ja ainoastaan siis paha asia.
Ongelma on vain se, että ihminen ei ole eliönä kehittynyt niin nopeasti kuin ympäristömme on kehittynyt. Tämä johtaa siihen, että vaikka meillä ei enää arkipäivässä tarvitse kohdata sapelihammastiikeriä ja juosta karkuun niin sanotusti, keho ei tunnista huutavaa esimiestä tai aamuruuhkan aiheuttamaa kiireistä aikataulua sapelihammastiikeristä, vaan käsittelee sitä samalla tavalla: taistele tai pakene. Näitä tapahtumia kun alkaa kertyä päivittäin, päästään tilanteeseen, jossa stressi kroonistuu eli elimistö on jatkuvasti tässä hälytystilassa ilman selkeitä aaltoja lepo-stressi välillä. Tämä kroonistunut stressitila on se, mitä useimmat ihmiset kutsuvat vain "stressiksi". Tyypillisimpiä lauseita, joita kuulee sanottavan, on "hirveä stressi päällä" tai "X ja X aiheuttaa kyllä stressiä...".
Seuraavassa osassa paneudumme pitkittyneen stressin aiheuttamiin oireisiin, eli mistä tunnistaa, että krooninen stressi on ottanut vallan omasta kehosta ja mielestä.
Avantouinti eli kylmäterapia on hyvin vanha tapa kehittää ihmisen yleistä terveyttä, kuten esimerkiksi immuniteettia, unenlaatua, nivelvaivojen parantamista ja lisätä vireystilaa. Avantouinti oli pitkän aikaa eräänlainen kansanlääkintämuoto, josta liikkui paljon kokemuspohjaista ja viraalista tietoa, milloin milläkin tavalla ketäkin hyödyttäen. 2000-luvun puolella kylmäterapiasta on kuitenkin kerätty jo mittavasti tutkimustietoa ja moni kokemuspohjainen väite on saanut lihaa luiden ympärille, tehden siitä vakavasti otettavan kehon- ja mielenhoitomuodon.
Avantouinnin päävaikutusmekanismi on hormeettinen stressireaktio, joka tarkoittaa sitä, että kun keholle (ja mielelle) annetaan sopivan kokoinen annos jotakin suurissa määrin haitallista - tai jopa vaarallista - substanssia tai toimenpidettä, keho vahvistuu kokemuksesta ja tekee eräänlaisen kompensaation eri kanavien kautta, esimerkiksi hormonaalisesti. Periaatteessa salitreenistä tuttu lihassolujen rikkominen ja siitä palautuminen, jolloin keho korjaa itseään ja vahvistuu, on myös hormeettinen stressi; liian suurissa määrin haitallista, mutta pieninä annoksina tekee elimistölle hyvää. Avantouinnissa hormeettista stressiä antaa - luonnollisesti - kylmyys.
Avantouinnista saatavia hyötyjä ovat mm. immuunitoiminnan tehostaminen, matala-asteisen tulehdustilan väheneminen (mm. nivelet), valkoisen rasvasolukon konversio ruskeaksi (metabolisesti aktiivisempaa = rasvanpoltto) ja eittämättä itsekurin harjoittaminen. Avantouinti myös parantaa unenlaatua, lisäten erityisesti syvää NREM-unta, joka taas edesauttaa entisestään kehon palautumista päivän rasituksista. Näitä kaikkia hyötyjä kun tarkastelee, on tärkeä huomioida, että ne saa sikäli melko pienellä vaivalla, sillä kylmässä vedessä ei tarvitse olla kauaa: jo pienikin pulahdus riittää, ylärajan ollessa noin kolmen minuutin paikkeilla.
Avantouintia on helppo harjoitella pienin askelin, ensin vain pulahtaen ja pikkuhiljaa aikaa lisäten. Aluksi vesi voi tuntua hyvinkin epämiellyttävältä, mutta keho ja mieli adaptoituvat usein hämmästyttävänkin nopeasti, osoittaen ihmisen kyvyn mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Evoluution kannalta jos asiaa tarkastelee, on itsestäänselvää, että ihminen on joutunut välissä kokemaan kylmää muuttuvien sääolosuhteiden vuoksi ja täten on järkevää, että keholla on kyky mukautua näihin muuttuviin olosuhteisiin.
Aromaterapiaa ja eteerisiä öljyjä on hyödynnetty kautta aikojen terveyden, hyvinvoinnin ja kauneuden tukena. Modernissa aromaterapiassa hyödynnetään satojen kasvien eri osia, kuten kukkia, lehtiä, ruohoja, puunkaarnaa, hartseja ja siemeniä, hedelmiä. Tiesitkö, että eteerinen öljy on kasvin oma luonnonapteekki, jolla kasvi hoitaa ja korjaa itseään, sekä houkuttelee tuoksulla pölyttäjiä luokseen. Ei siis ihme, että eteeriset öljyt ovat niin erikoisen tuoksuisia ja vahvoja.
Monipuolisia ja monikäyttöisiä eteerisiä öljyjä voidaan hyödyntää mielialan hoitamiseen, ihonhoitoon ja desinfiointiin, flunssan oireiden helpottamiseen, tunnelman luomiseen ja pyykinpesuun. Yhdessä eteerisessä öljyssä on useita vaikuttavia tuoksukomponentteja, jolloin yhdellä öljyllä voi olla useampi funktio. Kaamos-aikana, tuoksuista kuten rosmariini ja havupuut, voi olla hyötyä väsyneelle, koska ne auttavat noradrenaliinin vapauttamisessa lisäten energiaa ja intoa. Laventeli taas saa aivoissa rauhoittavan serotoniinin tuotannon aktivoitumaan, jolloin mieli ja keho rentoutuvat. Laventelilla tiedetään olevan kipua lievittäviä ominaisuuksia.
Eteerisiä öljyjä ei käytetä suoraan iholle. Kätevin tapa käyttää niitä on hankkia diffuuseri, jolla saadaan haluttuun tilaan levitettyä haluamaansa tuoksua aina tarpeen mukaan: laventelia rauhoittamaan ja helpottamaan nukahtamista, appelsiinia ja rosmariinia piristämään ja parantamaan fokusta työskennellessä jne. Eri tuoksuja voi myös yhdistellä vapaasti ja leikkiä täten oman elämänsä alkemistia ja mahdollisesti löytää oma lempi-tuoksukombo. Rohkeasti kokeilemaan!
Kotimainen verkkokauppa! • Ilmainen toimitus yli 69 €:n ostoksista! • Nopea lähetys jopa päivässä!