Rasva. Jo pelkkä sana saa irvistämään. Rasvan osuus ruokavaliossa on jakanut mielipiteitä jo kauan aikaa ja on luultavasti aihealue, jolta yksikään iltapäivälehtiä koskaan vilkaissut ei ole voinut välttyä. Ristiriitaista tietoa rasvoista on runsaasti ja usein mielipiteeseen vaikuttaa, miltä katsantokannalta kommentoija lähestyy aihetta. Jos kysyt aiheesta vegaanilta, ketoruokavaliota noudattavalta tai kehonrakennusta harrastavalta, saat todennäköisesti kaikilta hyvin erilaisen vastauksen. Minkälainen paikka rasvoilla, objektiivisesti tarkasteltuna, on ruokavaliossa sitten?
Rasvat voidaan jakaa karkeasti tyydyttyneisiin rasvahappoihin, kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin sekä monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Transrasvat eivät varsinaisesti ole oma rasvahappojen luokka, vaan se on nimitys tyydyttymättömistä rasvahapoista, jotka on teollisesti kovetettu eli jatkokäsitelty. Transrasvojen haitoista alettiin ymmärtää enemmän 2000-luvulle tultaessa ja sittemmin niiden käyttöä on rajoitettu reippaasti, esimerkiksi erilaisilla lakipykälillä. Transrasvojen välttämisestä ruokavaliossa on paljon näyttöä ja hyvä ohjenuora on välttää ruoka-aineita, jotka sisältävät transrasvoja.
Tyydyttyneet rasvahapot ovat rasvoista ehkä eniten mielipiteitä jakavia niiden väitetyn veren kolesterolitason nostamisen vuoksi, joka taas vaikuttaa sydänterveyteen. Tyydyttyneitä rasvoja saa esimerkiksi kananmunan keltuaisesta, punaisesta lihasta, rasvaisista maitotuotteista ja voista. Ruokavalion kolesterolipitoisuuden suora vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen ja nimenomaan tämä asia on aiheuttanut jo pidempään debaattia. Muun muassa kananmunat ja niiden terveellisyys on ollut ehkä ladatuin aihe jo pitkän aikaa mutta nykyään niiden kohdalla ollaan huomattavasti myötämielisempiä mitä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Esimerkiksi kananmunan kohdalla juuri keltuainen sisältää käytännössä kaikki kananmunan tärkeimmät ravinteet. Tyydyttyneet rasvahapot ovat olennaisessa roolissa hormonitoiminnassa ja keho tarvitsee niitä muodostaessaan hormoneita, kuten testosteroni ja kasvuhormoni. Ihmisillä on myös yksilöllisiä eroja tyydyttyneiden rasvojen tarpeessa, kuten myös muiden ravintoaineiden kohdalla. Eli suorilta tyydyttyneiden rasvojen linjaaminen pahaksi on lyhytnäköistä eikä myöskään paikkansa pitävää tietoa.
Kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot ovat yleisesti tunnettu "hyvinä" rasvoina ja joiden saannin tärkeyttä korostetaan eniten. Näitä rasvoja saa rasvaisesta kalasta ja eri kasvilähteistä, erityisesti oliiviöljy, avokado ja tietyt pähkinät ovat erinomaisia tyydyttymättömien rasvahappojen lähteitä. Nämä rasvahapot ovat erityisen tärkeässä roolissa mm. sydämen, silmien, hormonijärjestelmän ja aivojen toiminnan kannalta. Omega-rasvahapot kuuluvat tyydyttymättömien rasvahappojen ryhmään. Niihin luetaan Omega-3 ja -6 rasvahapot, jotka on saatava ravinnosta ja elimistö ei voi tuottaa niitä itse. Omega-7 ja -9 kuuluvat myös tähän kategoriaan mutta niiden ero on se, että elimistö pystyy tuottamaan niitä itse ja niitä saa myös ravinnosta. Tarkalleen ottaen omega-3 ja -6 rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin ja omega-7 ja -9 kertatyydyttymättömiin. Omega-rasvahapoista kenties tunnetuimpia ovat EPA ja DHA, joita saa erityisesti rasvaisesta kalasta ja tarvittaessa kalaöljyvalmisteista. Kuten aiemmin mainittua, nämä ovat välttämättömiä rasvahappoja eli niitä on saatava ravinnosta. Jos haluat lukea tarkemmin omega-rasvahapoista, löydät artikkelin tästä.
Sen lisäksi, että jokaisen elimistö tarvitsee rasvoja, on otettava huomioon yksilölliset erot, kuten aktiivisuustaso, mahdolliset sairaudet jne. jotka vaikuttavat rasvojen tarpeeseen ja niiden suhteeseen ruokavaliossa, puhumattakaan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen suhteesta. Rasvat aiheena tulee varmasti jakamaan mielipiteitä myös jatkossakin mutta melko turvallista on kuitenkin todeta, että yksikään rasvatyyppi (poislukien transrasvat) ei ole vain ja ainoastaan "paha".
