Suolan maine on vuosien ja vuosisatojen saatossa käynyt melkoisen vuoristoradan läpi. Kauan sitten suola oli yksi tärkeimmistä ja arvostetuimmista asioista, sillä mm. antiikin Roomassa puhuttiin jopa "suolarahasta", jolloin osa sotilaiden palkasta maksettiin suolana. Joidenkin lähteiden mukaan jopa englannin sana "salary" eli palkka olisi nimenomaan antiikin Rooman aikaisia peruja. Oli mikä oli, tosiasia on se, että emme voisi elää ilman suolaa, sillä se on monella tapaa elämän ylläpitäjä.
Suolalla eli natriumkloridilla on useita eri tärkeitä tehtäviä elimistössämme: sitä tarvitaan elimistössä muun muassa hermoimpulssien kuljetukseen, lihasten toimintaan sekä kehon nestetasapainon ja osmoottisen paineen säätelyyn. Vaikutukset eivät myöskään pääty pelkästään kehon tasolle: suolan sähkönjohtokyvyn ansiosta pystymme suorittamaan kognitiivisia prosesseja ja toimimaan niiden mukaisesti. Suolaa löytyy solunesteessä ja luissamme, sekä myös verestä. Suolalla on myös tärkeä rooli ruoansulatusjärjestelmän ja hengityselimistön toiminnassa.
Nesteyttämisen tärkeydestä muistutetaan usein ja ihan syystäkin. Kovan fyysisen rasituksen alaisena ja esimerkiksi kuumilla helteillä keho käyttää nestettä ihan eri volyymilla, kuin normaalitilassa. Ihmisen lämmönsäätelyjärjestelmän avulla keho pystyy luovuttamaan lämpöä nesteen kautta, hikoilemalla. Esimerkiksi eläimiin verrattuna tämä järjestelmä on erittäin nerokas, sillä hikoilun avulla elimistön ylikuumeneminen on huomattavasti haastavampaa, kuin pelkästään hengityksen ja kielen kautta lämpöä luovutettaessa. Nestehukalta toki tämä ei missään nimessä säästä, joten nesteyttäminen on oleellisessa roolissa, jotta suorituskyky saadaan pidettyä yllä. Pelkästään pieni nestevaje johtaa jo merkittävään suorituskyvyn laskuun. Hikoillessa keho luovuttaa sekä nesteitä, että myös mineraaleja.
Usein nesteytykseen liittyen puhutaan riittävästä nesteiden juonnista, useimmiten vettä tässä tarkoittaen. Tämä ei ole väärin missään nimessä, mutta pelkästään tällä ohjeella jää puolet nesteyttämisen tekijöistä mainitsematta: mikäli ruokavaliossa tai nesteessä itsessään ei ole suolaa, neste ei pysty imeytymään mihinkään eli se huilaa pelkästään niin sanotusti kehosta läpi. Kovan rasituksen aikana tai kuumissa olosuhteissa itseasiassa pelkkää vettä juomalla voi saada aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä kuten aiemmin mainittiin, hien mukana erittyy sekä nestettä että mineraaleja. Täten, jos nesteytystä yritetään hoitaa pelkästään vettä juomalla, syntyy eräänlainen epätasapaino, kun keholla on nestettä luovutettavissa mutta ei kuitenkaan mineraaleja sen mukana. Periaatteessa siis nestetasapaino menee vain huonompaan suuntaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi huimauksena, väsymyksenä tai selkeänä suorituskyvyn laskuna.
Fiksuinta onkin siis joko nauttia ruoan kanssa enemmän suolaa, tai jos haluaa täsmentää suolan saannin nesteeseen, voi litraan vettä laittaa sekaan 2-4 grammaa suolaa mukaan, mikä pitää huolen siitä, että neste myös pysyy elimistössä parhaalla tavalla. Keho tottakai edelleen luovuttaa nestettä hikoilun myötä, mutta tällä tavoin aiemmin mainittua nestetasapainon horjumista ei pääse tapahtumaan. Mikäli veden ja suolan yhdistelmä ei miellytä maultaan (mitä se ei tosiaan monelle tee), markkinoilla on nykyisin runsaasti erilaisia elektrolyytti- ja mineraalivalmisteita, joissa on useimmiten maku mukana, mikä edesauttaa nesteiden nauttimista; kun maku on miellyttävä, myös motivaatio nesteiden nauttimiseen on suurempi. Tällä tavoin saadaan pidettyä suorituskyky yllä ja vältetään krampit sekä muut nestevajeen aiheuttamat ongelmat.
