Suomalaiset ovat tunnetusti ulkoilukansaa ja kaikki ovat varmasti joskus kuulleet, kuinka ulkoilu ja ulkona oleminen on tärkeää omalle hyvinvoinnille. Nykypäivänä ulkoilu vaatii usein erillistä ajankäyttöä juuri sitä varten, siinä missä vain sata vuotta sitten suurin osa päivän aktiviteeteista tapahtui ulkona, satoi tai paistoi. Miksi ulos kannattaisi ylipäätänsä mennä tieten tahtoen sitten?

1. Kasvatat D-vitamiinin määrää kehossasi: D-vitamiinia kutsutaan joskus auringonpaistevitamiiniksi, syystä. Auringonvalo käynnistää ihoon osuessaan mutkikkaan prosessin, joka lopulta johtaa vitamiinin biologisesti aktiivisen muodon syntymiseen. Epidemiologisissa tutkimuksissa saatujen tulosten perusteella sillä voi olla suojaavia vaikutuksia osteoporoosia, syöpää, masennusta sekä sydän- ja aivoinfarkteja vastaan.

2. Saat enemmän liikuntaa: Aktiivinen liikkuminen on mahdollista ilman ulkoiluakin. Useat ihmiset harrastavat liikuntaa sisätiloissa, joko kuntosaleilla tai kotonaan. Ulkoilu itsessäänkään ei ole aktiivisen liikunnan tae – lämpimänä kesäpäivänä rannalla ihmisten aktiviteetti koostuu usein lähinnä ajoittaisesta kääntymisestä tasaisen rusketuksen varmistamiseksi. Jos kuitenkin vietät aikaasi ulkoillen, tarkoittaa se väistämättä vähemmän kulutettua aikaa television ja tietokoneen edessä ja enemmän kävellen, pyöräillen, tehden pihatöitä ja muita asioita, jotka laittavat kehomme liikkeelle.

3. Mielialasi kohoaa: Valolla on taipumus kohottaa ihmisten mielialaa. Jollet asu lasitalossa tai käytä kirkasvalolamppua, tarjoaa ulkoilu enemmän valoa kuin sisätilat. Auringonvalossa on myös runsaasti erilaisia valospektrejä, kuten luonnollista ultraviolettisäteilyä sekä infrapunaa, joilla on lukuisia terveysvaikutuksia mm. hormoneille. Myös liikunnan on osoitettu rentouttavan ja kohottavan ihmisten mielialaa, joten jos korvaat passiiviset ajanvietteesi ulkoliikunnalla, on tuloksena entistä enemmän hymyä ja naurua.

4. Keskittymiskykysi paranee: Tutkijat ovat raportoineet, että ADHD-diagnosoidut lapset kykenevät keskittymään paremmin vietettyään ensin aikaa ulkona. On selvää, että lapsille tehtyjen tutkimusten tuloksia ei voida suoranaisesti soveltaa aikuisiin, oli heillä sitten ylivilkkaushäiriötä tai ei. Mutta jos kuulut siihen suureen joukkoon, jolla on jonkinasteisia keskittymisongelmia, voi luonnossa liikkuminen olla kokeilun arvoista. Siitä voi nimittäin olla suurta hyötyä.

5. Saatat parantua nopeammin: Pittsburghin yliopiston tutkijat raportoivat useita vuosia sitten, että luonnonvalolle altistetut selkärankaleikkauspotilaat kokivat vähemmän kipua ja stressiä sekä käyttivät vähemmän kipulääkitystä toipuessaan. Vielä vanhempi tutkimus osoitti, että ikkunasta näkyvällä maisemalla on vaikutus potilaan parantumisnopeuteen. Ikkunat ja maisemat ovat tietenkin eri asia kuin ulkoilu, mutta mitä luultavimmin raittiin ilman lisäämisellä toipumisyhtälöön ei ole haittavaikutuksia toipilaalle, vaan se voi jopa auttaa paranemisessa.

Olitpa sitten käyttänyt lisäravinteitä pitkään tai vasta aloittelemassa, melko äkkiä käy selväksi, että erilaisia purkkeja ja purnukoita on todella moneen lähtöön. On kapseleita, tabletteja, jauheita ja juomia. Löytyy proteiinia, palkkaria, laturia, intraa, rasvanpolttajaa, yöprotskua, viherjauheita, superfoodeja, aminoita sekä toinen toistaan eksoottisempia kirjainyhdistelmiä. Mihin näitä kaikkia voi ihminen tarvita, tai tarvitseeko ollenkaan?

Harrastukset ovat perinteisesti sellainen aihealue, että niistä ei voi muuta kuin kiistellä. Kukin käyttää aikansa miten parhaaksi näkee. Sama logiikka pätee urheiluun, terveyteen ja hyvinvointiin liittyen sillä tavalla, että jokaisella, joka on lähtenyt tälle niin sanotulle paremman elämän polulle, on omat tavoitteensa joihin pyrkii. Yksi haluaa polttaa rasvaa, toinen parantaa immuniteettiaan, jollekin vireystason ja kognitiivisten toimintojen tehostaminen on kaikista tärkeintä, jollekulle toiselle taas mikään ei ole niin tärkeää kuin lihasten kasvattaminen. Kaikki ovat henkilökohtaisina tavoitteina aivan yhtä hyviä keskenään eikä yksikään ole toista huonompi tai parempi, koska asialla on merkitystä vain yksilölle itselleen.

Miten nämä harrastukset ja tavoitteet nyt liittyvät sitten otsikon aiheeseen? Idea on siinä, että samalla tavalla kuin erilaisia tavoitteita on runsaasti, on myös niitä tukevia lisäravinteita ja ravintolisiä vastaavasti paljon. Tämä on nähtävissä myös lisäravinteiden kategorioissa eli luokitteluissa: rasvanpolttajille on oma osastonsa, palautusjuomille omansa, proteiineille omansa jne. Eli toisin sanoen, jokaiselle tavoitteelle on olemassa omat lisäravinteensa. Tästä päästäänkin sitten vastaamaan otsikon kysymykseen: riippuen tavoitteistasi, et taatusti tarvitse kaikkia erilaisia lisäravinteita, mitä markkinoilta vain löytyy. Tärkeimpänä hankintoja ohjaavana tekijänä on siis se, mitä asioita tavoittelet. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeää mainita, että tavoitteesi voi vaihtua matkan varrella kokonaan toiseen. Esimerkiksi voit olla aluksi kiinnostunut lihasmassan lisäämisestä mutta myöhemmin huomaat, että kestävyysurheilu on sinun juttusi. Toisaalta taas voi myös olla, että tavoitteesi vaihtuu säännöllisin väliajoin, tästä hyvänä esimerkkinä lihasmassan hankintakausi ja sen jälkeen rasvanpolttojakso.

Tätä ohjenuoraa noudattamalla on helppo navigoida lisäravinteiden ihmeellisessä maailmassa. Mainittakoon loppuun sen verran, että yleistä hyvinvointia ja terveyttä tukevat ravintolisät, kuten monivitamiini, Omega-3 rasvahapot sekä esimerkiksi D-vitamiini ovat sellaisia, joita jokaisen kannattaa vähintään harkita lisäävänsä ruokavalion tueksi. Mutta muutoin kun puhutaan erityisemmistä ravintolisistä ja lisäravinteista, kannattaa omia tavoitteita käyttää luotettavimpana kompassina.

Rasva. Jo pelkkä sana saa irvistämään. Rasvan osuus ruokavaliossa on jakanut mielipiteitä jo kauan aikaa ja on luultavasti aihealue, jolta yksikään iltapäivälehtiä koskaan vilkaissut ei ole voinut välttyä. Ristiriitaista tietoa rasvoista on runsaasti ja usein mielipiteeseen vaikuttaa, miltä katsantokannalta kommentoija lähestyy aihetta. Jos kysyt aiheesta vegaanilta, ketoruokavaliota noudattavalta tai kehonrakennusta harrastavalta, saat todennäköisesti kaikilta hyvin erilaisen vastauksen. Minkälainen paikka rasvoilla, objektiivisesti tarkasteltuna, on ruokavaliossa sitten?

Rasvat voidaan jakaa karkeasti tyydyttyneisiin rasvahappoihin, kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin sekä monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Transrasvat eivät varsinaisesti ole oma rasvahappojen luokka, vaan se on nimitys tyydyttymättömistä rasvahapoista, jotka on teollisesti kovetettu eli jatkokäsitelty. Transrasvojen haitoista alettiin ymmärtää enemmän 2000-luvulle tultaessa ja sittemmin niiden käyttöä on rajoitettu reippaasti, esimerkiksi erilaisilla lakipykälillä. Transrasvojen välttämisestä ruokavaliossa on paljon näyttöä ja hyvä ohjenuora on välttää ruoka-aineita, jotka sisältävät transrasvoja.

Tyydyttyneet rasvahapot ovat rasvoista ehkä eniten mielipiteitä jakavia niiden väitetyn veren kolesterolitason nostamisen vuoksi, joka taas vaikuttaa sydänterveyteen. Tyydyttyneitä rasvoja saa esimerkiksi kananmunan keltuaisesta, punaisesta lihasta, rasvaisista maitotuotteista ja voista. Ruokavalion kolesterolipitoisuuden suora vaikutus veren kolesterolipitoisuuteen ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen ja nimenomaan tämä asia on aiheuttanut jo pidempään debaattia. Muun muassa kananmunat ja niiden terveellisyys on ollut ehkä ladatuin aihe jo pitkän aikaa mutta nykyään niiden kohdalla ollaan huomattavasti myötämielisempiä mitä esimerkiksi 10 vuotta sitten. Esimerkiksi kananmunan kohdalla juuri keltuainen sisältää käytännössä kaikki kananmunan tärkeimmät ravinteet. Tyydyttyneet rasvahapot ovat olennaisessa roolissa hormonitoiminnassa ja keho tarvitsee niitä muodostaessaan hormoneita, kuten testosteroni ja kasvuhormoni. Ihmisillä on myös yksilöllisiä eroja tyydyttyneiden rasvojen tarpeessa, kuten myös muiden ravintoaineiden kohdalla. Eli suorilta tyydyttyneiden rasvojen linjaaminen pahaksi on lyhytnäköistä eikä myöskään paikkansa pitävää tietoa.

Kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot ovat yleisesti tunnettu "hyvinä" rasvoina ja joiden saannin tärkeyttä korostetaan eniten. Näitä rasvoja saa rasvaisesta kalasta ja eri kasvilähteistä, erityisesti oliiviöljy, avokado ja tietyt pähkinät ovat erinomaisia tyydyttymättömien rasvahappojen lähteitä. Nämä rasvahapot ovat erityisen tärkeässä roolissa mm. sydämen, silmien, hormonijärjestelmän ja aivojen toiminnan kannalta. Omega-rasvahapot kuuluvat tyydyttymättömien rasvahappojen ryhmään. Niihin luetaan Omega-3 ja -6 rasvahapot, jotka on saatava ravinnosta ja elimistö ei voi tuottaa niitä itse. Omega-7 ja -9 kuuluvat myös tähän kategoriaan mutta niiden ero on se, että elimistö pystyy tuottamaan niitä itse ja niitä saa myös ravinnosta. Tarkalleen ottaen omega-3 ja -6 rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin ja omega-7 ja -9 kertatyydyttymättömiin. Omega-rasvahapoista kenties tunnetuimpia ovat EPA ja DHA, joita saa erityisesti rasvaisesta kalasta ja tarvittaessa kalaöljyvalmisteista. Kuten aiemmin mainittua, nämä ovat välttämättömiä rasvahappoja eli niitä on saatava ravinnosta. Jos haluat lukea tarkemmin omega-rasvahapoista, löydät artikkelin tästä.

Sen lisäksi, että jokaisen elimistö tarvitsee rasvoja, on otettava huomioon yksilölliset erot, kuten aktiivisuustaso, mahdolliset sairaudet jne. jotka vaikuttavat rasvojen tarpeeseen ja niiden suhteeseen ruokavaliossa, puhumattakaan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen suhteesta. Rasvat aiheena tulee varmasti jakamaan mielipiteitä myös jatkossakin mutta melko turvallista on kuitenkin todeta, että yksikään rasvatyyppi (poislukien transrasvat) ei ole vain ja ainoastaan "paha".

Palautuminen, sen mittaaminen, seuraaminen ja siitä puhuminen ovat nykypäivänä vähintään yhtä isossa roolissa kuin itse treenaaminen, eikä syyttä. Jos keho ei ole palautunut kovasta treenistä ennen uutta harjoitusta, on pidemmällä aikavälillä harjoittelun tuloksellisuus selkeästi heikompaa: treenitulokset eivät nouse halutulla tavalla ja pahimmassa tapauksessa kaikki harjoitteluun käytetty aika menee hukkaan, kun treenaaja taistelee omaa fysiologiaansa vastaan. Mistä sitten tietää, luotettavasti ja helposti, että keho on valmis harjoittelua varten? 

1. Yleinen olotila ja halu harjoitella

Miltä keho tuntuu? Onko ylimääräisiä kipuja tai lihassärkyä, joka on liiallista, hankaloittaa harjoittelua tai vaikeuttaa treenin tekemistä? Kehon kuunteleminen on terminä hiukan sanahelinää, mutta siinä piilee suurta viisautta, koska pitkäjänteisessä, tuloksellisessa harjoittelussa kehon kuunteleminen on aina kriittisen tärkeää. Jos ei tunne itseään ja omaa kroppaansa, on vaikeaa myös skaalata harjoittelua lyhellä- sekä pitkällä aikajänteellä. Voit myös kysyä itseltäsi, haluatko treenata tänään? Mikäli huomaat selkeää vastarintaa treenamista kohtaan, voi olla fiksuinta kuunnella omaa itseään.

2. Unen laatu / nukuttu yö

Kuinka hyvin nukuit edellisen yön, sekä myös edeltävät yöt yleensä? Onko olo aamuisin ollut levännyt vai tuntunut siltä, että olisi juossut koko yön jossain? Unen laatu on erittäin hyvä indikaattori harjoittelun kannalta, koska se kertoo, kuinka paljon saat itsestäsi irti tulevassa treenissä, sekä kuinka hyvin keho pystyy palautumaan tehdystä treenistä. Jos harjoituksen jälkeinen yö on heikko, on vaikea rauhoittua tai uni on levotonta, on se merkki siitä, että kuorma on ollut elimistölle liian suuri ja sitä ei kannata sillä kohtaa rasittaa määräänsä enempää.

3. Harjoittelun tuloksellisuus 

Onko harjoittelusi ollut tuloksellista? Onko sarjapainot nousseet salilla, ajat tippuneet lenkkipolulla, liikeradat parantuneet ja keho tuntuu paremmalta kuin aiemmin, tai ovatko taitosi kehittyneet harrastamassasi lajissa? Pidemmällä aikajänteellä näiden asioiden seuraaminen on äärimmäisen tärkeää. Tässä suurena apuna voi olla perinteinen harjoittelupäiväkirja, mihin voi näppärästi laittaa ylös harjoittelun numeeriset elementit, mutta niiden lisäksi myös yllämainittuja asioita, kuten unen laatu ja yleinen tahtotila treenissä. Fiksua on myös aika-ajoin, esimerkiksi kuukauden parin välein, tarkastella harjoittelua taaksepäin ja katsoa, miten kehitystä on tapahtunut. Ei ole ollenkaan tavatonta, että treenaajalla on tietynlainen käsitys omasta harjoittelustaan, mutta kirjatut, tarkat tiedot puhuvat kuitenkin toista kieltä. 

Laadukkaan ja tehokkaan kotitreenin tekemiseen ei tarvita montaa eri välinettä. Kahvakuulat, käsipainot, kuminauhat, jumppapallot, rollerit sekä muut kotitreenivälineet mahdollistavat todella monipuolisten ja tehokkaiden treenien tekemisen oman kodin ympäristössä. Kaiken lisäksi välineisiin investoitavan rahan määrä ei ole suuri ja esimerkiksi kahvakuulat ovat käytännössä elinikäisiä. Käymme tässä artikkelissa läpi kotitreenin top 3 välinettä, jotka jokaisella kotitreenaajalla olisi hyvä olla:

Kahvakuula

Kahvakuula on Venäjällä kauan sitten kehitetty kuntoiluväline, joka eri tarinoiden mukaan syntyi hiukan sattuman kautta. Sittemmin Venäjällä kahvakuula yleistyi erityisesti voimamiesten, sotilaiden ja urheilijoiden harjoitteluvälineenä. Länsimaihin kahvakuulat saapuivat räjähdysmäisesti 2000-luvulla, erityisesti Pavel Tsatsoulinen kautta, joka oli muuttanut USA:han mutta oli Venäjällä treenauttanut mm. SPETSNAZ-erikoisjoukkoja, erikoisuutenaan nimenomaan kahvakuulaharjoittelu. Sittemmin kaveri on kirjoittanut todella monta alan "kulmakiviteosta", jotka ovat kahvakuulalla vakavasti treenaavien keskuudessa käytännössä itsestäänselvyyksiä.

"Kahvakuulailu" on sen jälkeen vain jatkanut suosionsa kasvattamista entisestään, eikä suotta; rujosta ulkomuodostaan ja mielenkiintoisesta historiastaan huolimatta treeniväline on äärimmäisen tehokas ja monipuolinen, koko kehoa - ja useita ominaisuuksia - harjoittava kokonaisuus. Kaiken lisäksi laadukasta kahvakuulaa on erittäin vaikea vahingoittaa, puhumattakaan hajottamisesta. Väline siis kestää käytännössä eliniän ja enemmänkin, eikä se kaihda myöskään sääolosuhteita; kahvakuulaa on helppo säilyttää vaikkapa terassilla tai ulkovarastossa. Kahvakuulaharjoittelun todellisia perusliikkeitä ovat mm. etuheilautus, rinnalleveto ja työntö, tempaus, erilaiset pyöritykset sekä turkkilainen ylösnousu. Kahvakuulailun aloittamiseen ei tarvitse kuin yhden kuulan ja harjoittelun edetessä voi hankkia raskaampia kuulia. Tästä huolimatta vanhat kuulat eivät varmasti jää käyttämättä, koska kevyemmillä kuulilla on mukava tehdä vaikeampia liikkeitä, tai liikkeitä, joissa et ole vielä kehittynyt pitkälle. Kahvakuulaharjoittelu on tullut jäädäkseen ja siitä riittää haastetta ihan takuuvarmasti jokaiselle.

Vastuskuminauhat

Vastuskuminauhat ovat todella käteviä, esimerkiksi reissuun mukaan mahtuvia treenivälineitä, joilla voi sekä huoltaa kehoa, että myös harjoittaa sitä. Vastuskuminauhoilla on helppo treenata koko keho läpi, aina kyykyistä punnerruksiin asti. Myös huoltavaan harjoitteluun vastuskuminauhat ovat täydelliset, sillä esimerkiksi olkapäiden jumppaamiseen on vaikea löytää yhtä kätevää harjoitteluvälinettä kuin vastuskuminauhat. Treenivälineellä on myös helppo tehdä erilaisia niveliä avaavia huoltavia harjoituksia, erityisesti lantion seudulle. Moni urheilija käyttääkin vastuskuminauhoja lämmittelyssä apuna.

Vastuskuminauhoilla on myös helppo tuoda lisähaastetta tuttuihin liikkeisiin, kuten maastaveto, punnerrukset sekä muut koko kehoa monipuolisesti rasittavat liikkeet. Leuanvedossa taas vastuskuminauha on verraton apu, kun haluaa kehittää leuanvetotaitojaan ja -voimiaan.

Vastuskuminauhoista on olemassa myös miniversioita, eli niin kutsuttuja mini bandseja, jotka kulkevat vaikkapa käsilaukussa mukana. Mini bandsit ovat erityisesti lämmittelyliikkeisiin ja pakara-aktivointiin äärimmäisen hyviä apuvälineitä. Oikein tehtynä mini bandseilla pystyy tekemään kokonaisen alakropan treenin niin halutessaan.

Hierontarullat

Hierontarullat eli tuttavallisemmin "foam rollerit" ovat nykyisin kuntosaleilla ja kotioloissa käytännössä perustarvike, joita pystyy käyttämään ihan jokainen kunto- ja taitotasosta riippumatta. Hierontarullat ovat ensisijaisesti - kuten nimikin antaa viitata - itse tehtävään kehon hierontaan ja huoltoon. Hierontarullia löytyy monia erilaisia: pehmeitä solumuovirullia, kovia rullia, piikkirullia, tärinärullia sekä myös reissuille mukaanotettavia pullorullia. Käytännössä kaikki nämä eri rullat tähtäävät samaan asiaan mutta ovat hiukan eri tilanteisiin ja eri käyttäjille.

Hierontarullalla käsitellään ensisijaisesti lihasten faskioita, eli kalvoja, jotka ovat ikään kuin pusseja, joissa lihakset ovat. Faskia saattaa jumittua tai ei liu-u optimaalisesti ihon ja muiden kudosten kanssa, jolloin oikein tehty hieronta rullalla auttaa lihaksia toimimaan paremmin. Jumit voivat tottakai saada myös ikävän olon aikaan kehossa, johon saa rullan avulla täsmäapua. Hierontarullalla pystyy käsittelemään myös selkärankaa, mikä antaa monelle esimerkiksi istumatyötä tekevälle helpotuksen jumittelevan selän kanssa. Esimerkiksi Youtube-videopalvelusta löytyy paljon hyviä videoita hierontarullien käyttöön, jos asia askarruttaa.

Immuniteetti eli vastustuskyky tarkoittaa luontaista kykyä vastustaa ja taistella taudinaiheuttajia, eli viruksia ja bakteereja vastaan. Vastustuskyvyn kulmakivet ovat ravinto, uni, liikunta ja stressitasot. Näillä osa-alueilla saadaan ehdottomasti suurin hyöty ja lisä immuniteetin vahvistamiseen. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa ja päivittäisissä rutiineissa, voi ravintolisistä saada vielä lisäapua immuniteetin tukemiseen.

C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka osallistuu useaan eri prosessiin elimistössä. C-vitamiini ei vesiliukoisuudesta johtuen varastoidu elimistöön vaan sitä on saatava ravinnosta toistuvasti. Vastaavasta syystä ylimääräinen c-vitamiini, jota keho ei tarvitse, poistuu virtsan mukana elimistöstä. C-vitamiini on antioksidantti, joka mm. suojaa soluja hapettumiselta ja tukee immuunijärjestelmää. C-vitamiini vähentää myös elimistössä esiintyvää tulehdusta, joka voi aiheutua esimerkiksi kovasta treenistä tai immuunireaktiona bakteereja vastaan taisteltaessa. Moni urheilija käyttääkin C-vitamiinia kovilla treenijaksoilla tukemaan immuniteettia ja palautumista. C-vitamiini toimii myös kofaktorina eli tukiravinteena eri mineraalien imeytymiseen, mm. rauta ja kupari. Hyvä kerta-annos C-vitamiinia on 250-500 mg, jota voi tehostetusti nauttia useamman kerran päivässä immuniteettisuojan tukemiseksi.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota ihminen saa pääsääntöisesti auringonvalosta, josta iho tuottaa elimistölle D-vitamiinia käyttöönsä. D-vitamiini on elintärkeä vitamiini, sillä se on yhteydessä moniin kemiallisiin prosesseihin elimistössä ja on yleisestikin elimistön toiminnan kannalta tärkeä. Riittävä D-vitamiinin saanti vaikuttaa myös immuniteettiimme. Erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja runsaasti sisätiloissa aikaa viettävät (työ, harrastukset jne.) joutuvat pitämään D-vitamiinin saannistaan huolta esimerkiksi ravintolisää käyttämällä.

Sinkki edistää immuniteetin normaalia toimintaa ja se on suosittu ensiapu flunssan ensioireiden ilmaantuessa. Sinkki on lisäksi tärkeä soluja suojaava antioksidantti ja sitä tarvitaan myös solujen jakautumiseen, DNA:n muodostumiseen, energia-aineenvaihduntaan sekä hiuksille, iholle ja kynsille.

Suoliston mikrobisto eli bakteerit ja niiden tasapaino (hyvät-pahat) on tärkeässä roolissa immuniteetin tukemisessa. Terve ja tasapainoinen suoliston mikrobisto vaikuttaa lukuisilla eri tavoilla terveyteen. On mm. havaittu, että bakteerikannan rikkaudella, eli kuinka montaa erilaista bakteerityyppiä suolistosta löytyy, on yhteys ihmisen immuunipuolustukselle erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Monelle on valitettavan tuttu ilmiö esimerkiksi sairastuminen ripuliin tai mahatautiin. Tämä on tyyppiesimerkki tilanteesta, jolloin pahat bakteerit ovat ottaneet hetkellisen ylivallan. Hyvää bakteerikantaa edesauttaa monipuolinen ruokavalio, erityisesti runsasta kasvipohjaista ravintoa sisältävä. Ulkona liikkuminen, erityisesti luonnossa, lisää hyville bakteereille altistumista myös. Laadukas uni puolestaan pitää huolta elimistön lisäksi myös suoliston hyvistä bakteereista. Ruoka-aineista parhaita hyvien bakteerien täsmäaseita ovat erityisesti hapatetut ruoat kuten hapankaali, jogurtit, piimä ja juustot. Mikäli tarvitset vielä lisäapua suoliston bakteerikannan tasapainottamisessa, voi erillisestä probioottilisästä olla merkittävää hyötyä täsmäkäytettynä.

Vähemmän tunnettuja mutta sitäkin mielenkiintoisempia ovat erilaiset adaptogeeniset sienet, ehkä merkittävimpänä Suomessakin laajalti kasvava lahottajasieni pakurikääpä. Pakurikäävällä ei ole tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia ihmisillä, jotta sen vaikutuksista voitaisiin olla yhtä mieltä, mutta eläinkokeista saadut tulokset antavat tälle luonnontuotteelle melko suuriakin lupauksia: mm. immuniteetin yleinen paraneminen, matala-asteisen tulehduksen väheneminen (joka on yhteydessä hyvin moneen sairauteen), rasva-aineenvaihdunnan tehostuminen sekä suoliston bakteerikannan korjaantuminen.

Pakurikääpä on Suomen metsien eräs kovimmista antioksidanttipommeista. Pakurikääpä on lahottajasieni joka kasvaa koivussa. Pakurikääpää on käytetty satojen vuosien ajan erityisesti Venäjällä Siperiassa hoitamaan erilaisia vaivoja aina flunssista nivelkipuihin. Suomessa pakuria on myös käytetty pitkään, mutta erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana pakuri on tullut suurelle yleisölle tutuksi erityisesti median antaman huomion myötä.

Pakurikäävällä ei ole tehty tarpeeksi kliinisiä tutkimuksia ihmisillä, jotta sen vaikutuksista voitaisiin olla yhtä mieltä, mutta eläinkokeista saadut tulokset antavat tälle luonnontuotteelle melko suuriakin lupauksia: mm. immuniteetin yleinen paraneminen, matala-asteisen tulehduksen väheneminen (joka on yhteydessä hyvin moneen sairauteen), rasva-aineenvaihdunnan tehostuminen sekä suoliston bakteerikannan korjaantuminen.

Pakurikäävän keräämiselle tarvitaan maanomistajan lupa, sillä vaikka sieni kuuluu muuten jokamiehenoikeuksien piiriin, on sitä käytännössä mahdotonta kerätä vahingoittamatta puuta.

Pakurikäävästä löytyy nykyisin myös todella korkealuokkaisia, usein myös tuplauutettuja, valmisteita, joita on helppo nauttia esimerkiksi kuumiin juomiin tai smoothieihin sekoitettuna.

Avantouinti eli kylmäterapia on hyvin vanha tapa kehittää ihmisen yleistä terveyttä, kuten esimerkiksi immuniteettia, unenlaatua, nivelvaivojen parantamista ja lisätä vireystilaa. Avantouinti oli pitkän aikaa eräänlainen kansanlääkintämuoto, josta liikkui paljon kokemuspohjaista ja viraalista tietoa, milloin milläkin tavalla ketäkin hyödyttäen. 2000-luvun puolella kylmäterapiasta on kuitenkin kerätty jo mittavasti tutkimustietoa ja moni kokemuspohjainen väite on saanut lihaa luiden ympärille, tehden siitä vakavasti otettavan kehon- ja mielenhoitomuodon.

Avantouinnin päävaikutusmekanismi on hormeettinen stressireaktio, joka tarkoittaa sitä, että kun keholle (ja mielelle) annetaan sopivan kokoinen annos jotakin suurissa määrin haitallista - tai jopa vaarallista - substanssia tai toimenpidettä, keho vahvistuu kokemuksesta ja tekee eräänlaisen kompensaation eri kanavien kautta, esimerkiksi hormonaalisesti. Periaatteessa salitreenistä tuttu lihassolujen rikkominen ja siitä palautuminen, jolloin keho korjaa itseään ja vahvistuu, on myös hormeettinen stressi; liian suurissa määrin haitallista, mutta pieninä annoksina tekee elimistölle hyvää. Avantouinnissa hormeettista stressiä antaa - luonnollisesti - kylmyys.

Avantouinnista saatavia hyötyjä ovat mm. immuunitoiminnan tehostaminen, matala-asteisen tulehdustilan väheneminen (mm. nivelet), valkoisen rasvasolukon konversio ruskeaksi (metabolisesti aktiivisempaa = rasvanpoltto) ja eittämättä itsekurin harjoittaminen. Avantouinti myös parantaa unenlaatua, lisäten erityisesti syvää NREM-unta, joka taas edesauttaa entisestään kehon palautumista päivän rasituksista. Näitä kaikkia hyötyjä kun tarkastelee, on tärkeä huomioida, että ne saa sikäli melko pienellä vaivalla, sillä kylmässä vedessä ei tarvitse olla kauaa: jo pienikin pulahdus riittää, ylärajan ollessa noin kolmen minuutin paikkeilla.

Avantouintia on helppo harjoitella pienin askelin, ensin vain pulahtaen ja pikkuhiljaa aikaa lisäten. Aluksi vesi voi tuntua hyvinkin epämiellyttävältä, mutta keho ja mieli adaptoituvat usein hämmästyttävänkin nopeasti, osoittaen ihmisen kyvyn mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Evoluution kannalta jos asiaa tarkastelee, on itsestäänselvää, että ihminen on joutunut välissä kokemaan kylmää muuttuvien sääolosuhteiden vuoksi ja täten on järkevää, että keholla on kyky mukautua näihin muuttuviin olosuhteisiin.

Aromaterapiaa ja eteerisiä öljyjä on hyödynnetty kautta aikojen terveyden, hyvinvoinnin ja kauneuden tukena. Modernissa aromaterapiassa hyödynnetään satojen kasvien eri osia, kuten kukkia, lehtiä, ruohoja, puunkaarnaa, hartseja ja siemeniä, hedelmiä. Tiesitkö, että eteerinen öljy on kasvin oma luonnonapteekki, jolla kasvi hoitaa ja korjaa itseään, sekä houkuttelee tuoksulla pölyttäjiä luokseen. Ei siis ihme, että eteeriset öljyt ovat niin erikoisen tuoksuisia ja vahvoja.

Monipuolisia ja monikäyttöisiä eteerisiä öljyjä voidaan hyödyntää mielialan hoitamiseen, ihonhoitoon ja desinfiointiin, flunssan oireiden helpottamiseen, tunnelman luomiseen ja pyykinpesuun. Yhdessä eteerisessä öljyssä on useita vaikuttavia tuoksukomponentteja, jolloin yhdellä öljyllä voi olla useampi funktio. Kaamos-aikana, tuoksuista kuten rosmariini ja havupuut, voi olla hyötyä väsyneelle, koska ne auttavat noradrenaliinin vapauttamisessa lisäten energiaa ja intoa. Laventeli taas saa aivoissa rauhoittavan serotoniinin tuotannon aktivoitumaan, jolloin mieli ja keho rentoutuvat. Laventelilla tiedetään olevan kipua lievittäviä ominaisuuksia.

Eteerisiä öljyjä ei käytetä suoraan iholle. Kätevin tapa käyttää niitä on hankkia diffuuseri, jolla saadaan haluttuun tilaan levitettyä haluamaansa tuoksua aina tarpeen mukaan: laventelia rauhoittamaan ja helpottamaan nukahtamista, appelsiinia ja rosmariinia piristämään ja parantamaan fokusta työskennellessä jne. Eri tuoksuja voi myös yhdistellä vapaasti ja leikkiä täten oman elämänsä alkemistia ja mahdollisesti löytää oma lempi-tuoksukombo. Rohkeasti kokeilemaan!